Hei.

Kolmas päivä kääntymässä iltaan.

On ollut todellakin koetteleva alkuviikko. En muista milloin olisi ollut vastaavanlaista. Töiden aloitus on ollut rankka. Mielelläni olisin jäänyt jatkamaan lomaa ja laiskottelua, johon vaan sopi toivoa katkaisua. Aamuvuoro on vielä pahin, kun töissä pitää olla 7.30, mikä tarkoittaa ennen klo 5 heräämistä, riippuen tietenkin siitä täytyykö käydä suihkussa vai ei. Ja koira pitää aina viedä. Ensiviikolla toivottavasti hellittää. Silloin mulla on välivuoro.

Tässä on vielä flunssa päällä. Eilen röörit oli täynnään räkää niin, että pää oli räjähtää. Sitten vielä viimeinen työnohjauskerta ja opettajankokous. Nukkumaan pääsin vasta puoli 12. Dieetin takia en saa helposti unta. Keittodieetti vaikuttaa unentarpeeseen niin, että se vähenee. En huomaa, että olisin mitenkään pirteämpi ainakaan toistaiseksi, mutta olo flunssaa lukuunottamatta on ihan kohtuullinen.

Tänään olin erityisen väsynyt. Eilinen myöhään venynyt kokous verotti voimia, enkä ollut ainut joka oli väsynyt. Harjoittelijammekin oli kuin nukkuneen rukous, vaikkei ollut edes kokouksessa. Se oli täysin itseaiheutettua.

Yritin laittaa lounasta - hirssipuuroa. Katsoin että nestettä on paljon, joten lisäsin aina vaan hirssiä. Loppujen lopuksi puuro oli niin jymäkkää, ettei sitä saanut kauhasta irti. Mehukeitosta tuli taas laihemmanlaista, joten molemmat kompensoivat toisiaan. lapset näyttivät tykkäävän. Puuroa jäi melkein kolmasosa kattilasta, joten yritin välipalaksi tehdä lopusta puurosta rieskoja. Tuolla olen joutunut tai saanut toteuttamaan luovuuttani keittiössä. No, en viitsi edes kertoa eilisistä ohra-kasvispihveistä, joissa ei ollut kananmunaa, vaikka ohje niin neuvoikin. Itsehän en tiedä miltä sapuskani maistuvat, koska vedän noita keittoja. Olen nyt syönyt kaikkia ruokasia keittoja, joita on valittavissa. Vihanneskeittoa, parsakeittoa, sienikeittoa ja kanakeittoa (joka maistuu sienikeitolle, sienikeitto maistuu oikeasti sienelle). Makeista keitoista en ole oikeastaan pitänyt yhdestäkään, paitsi siitä mustikasta. Eilen juomani suklaakeitto oli liian suolainen..

Juon liian vähän. Päätä särkee sen takia, mutta en ehdi töissä juoda samalla kun teen ruokaa. Päivät ovat niin hektisiä. Tänään oli vielä palaveri yhden lapsen vanhempien ja erityislastentarhanopettajan kanssa. Se oli melko stressaava keskustelu. Minä olen ikäänkuin jo nostanut käteni ilmaan tässä tapauksessa. En jaksa pilata kevättäni ajattelemalla tätä ongelmaa, vaikka se saattaa koitua mahdollisesti minunkin ongelmakseni..No, siitä vaikka myöhemmin. Syksy oli jo niin raskas, niin toivon että kevät toisi vähän voimaa.

Vaikka vaikka...onhan tässä tämä talvi vielä elettävänä. Juu-u, kiva talvi onkin. On on. Lunta on tullut, kyllä. Ja se on kivaa, todellakin. Mutta sitten sää teki tepposet tossa viime viikon lopulla ja meni kääntymään plussan puolelle. Sunnuntai kahlattiin loskassa. Eikä se mitään, sää kylmeni ja jäädytti loskan kivaksi jääkerrokseksi. Tämä totisesti yllätti kaikki - eikö niin, kukaan ei arvannut... Sitten kääriydyttiin epätoivoon ja masennukseen, eikä voitu heittää sitä pirun hiekkaa sinne jalkakäytäville, jotta kansalaiset saisivat kävellä pelkäämättä eteen-, sivulle- tai taaksepäin kaatumista. Eilen kuulema kympin uutisissa annettiin ohjeita, miten kaatua turvallisesti. Tulee mieleen jokin vanha mainosfilmi, jossa opetettiin ihmisiä suojautumaan ydinlaskeumalta: Kyyristy, Suojaudu. Mutta raivo iskee, kun seisoo tuolla pihalla ja edessä ja takana on hiekoittamatonta jääkenttää ja koira vetää hihnassa. Jokainen askel voi olla viimeinen. Tekee mieli huutaa, että PERKELE!!!! Tänään satoi nuoskalunta jään päälle. JEE. Siinä pystyi jotenkuten kävelemään. Mutta mätkähdinpä silti polvilleni töistä kävellessäni. Kolmas kerta tänä talvena. Kerran Kaivokadulla, toisen kerran tossa lähellä ja nyt tänään. Ei sattunut pahemmin, mutta ärsyttäähän se aina. Mulla ärsytyskynnys on nyt toooosi matala.

Mutta voiko olla totta: painoa on pudonnut jo parisen kiloa. Perjantaina painoin vielä 95 ja jotain ja äskettäin kun kävin vaa'alla paino oli 92 kilon lukemissa. Hyvä hyvä. Kiusauksia on ollut. Tuolla kaapissa, itseasiassa noin metrin päässä minusta on sipsipussi. Olen unelmoinut yhdestä sipsistä koko päivän. Tai pala suklaatakin olisi pelastus. Tuntuu rikolliselta, jos pureskelen purkkaa tai kun aamulla otin kurkkupastillin, kun piti rauhoittua aamuluistelun jälkeen...Pelkäsin koko päivän, että koira on paskantanut sisään, koska en huomannut että se olisi tehnyt paskoja ulos. Oli aikamoinen kiire ja tuolla ulkona liikkuminen oli niin kovin vaikeaa. Mukavat adrenaliinit saa siinä heti aamusesta päälle. Koira ei kuitenkaan ollut paskantanut sisään. Hyvä koira. Vein sen kunnon lenkille Kumpulan puistoon. Mentiin bussilla. Sofi on tainnut olla kolme kertaa aiemmin bussissa ja aina pelännyt sinne menemistä, mutta tänään se vohveli meni sinne ihan itse, ilman avustusta. On se niin hieno tyttö.

Kuuntelin myös xtravaganzan levyä. Siinä oli rentoutumisharjoitus, jota mun pitää nyt kuunnella vähintään 10 kertaa tai enintään 3 viikkoa. Se taustamusakki on raivostuttavaa, mutta yritän olla välittämättä siitä ja kuunnella naisen ääntä. Mietin minkälainen nainen se voi olla, joka lukee rau-hal-li-ses-ti ja hi--taa--sti ja tarkasti artikuloiden ohjeita laihdutuscd:lle..

Ensimmäinen päivä Xtravaganza-dieetillä.

Aamulla heräsin jo ennen viittä. Loman jälkeen se tuntui kohtuuttomalta. Flunssa vaivaa ja olisi kyllä väsyttänyt. Tieto siitä, että dieetti alkaa ja että ulkona on kamala ilma, ei ihme kyllä piristänyt yhtään. Join rooibosta aamiaiseksi. Päätin että syön päivän ensimmäisen aterian vasta klo 11, samaan aikaan kun töissä on lounas. Jouduinkin kärvistelemään useamman tunnin. Työkaverit suhtautuivat ymmärtävästi ja myötätuntoisesti, ehkä hiukan säälitellenkin ruokavaliovaihdokseen. Yritin nälästä huolimatta tehdä porukalle ruokaa. Se on vähän vaikeaa maistella keitoksiaan kun ei saisi syödä. Mutten voi olla niin ehdoton. Riisin kypsyyden maistoin, mutta sylkäisin pois, enkä niellyt. Kastikkeesta maistoin vain lientä. Linssikastike olisi maistunut. Kaikki nimittäin hävisi parempiin suihin. Hyvä minä! Lapset eivät olleet kiinnostuneet minun vihanneskeitostani. Se EI ole hyvää kylmänä, mutta oli ihan syötävää muuten. Kyllä sillä nälkä hävisi. Lisäksi join kivennäisvettä.

Olin kirjoittanut harhaanjohtavasti ensimmäisessä viestissäni siitä, että vissyä pitäisi juoda natriumpitoisuuden vuoksi. Päinvastoin natriumpitoista vissyä pitäisi välttää, koska suola imee nestettä. Mutta suolaa tulee nauttia ruoan kanssa tai veden kanssa silloin kun heikottaa ja väsyttää liikaa.

Ensimmäinen ryhmätapaaminen oli tänään. Sitä ennen join puolikkaan annoksen mustikanmakuista "keittoa". Esanssista, mutta ehkä sekin menettelee. En voi olla kuitenkaan väittämättä, että ei se tyydytä makeanhimoani. Monta kertaa teki mieli karkkia. Ei mun joka päivä tee mieli karkkia, mutta kielletty hedelmä lisää kiusausta.

Ryhmässä oli kymmenkunta naista (yllättäen) - nuorin oli 20-vuotias ja vanhimmat lähemmäs 50-vuotiaita. Lähes kaikilla oli tarkoituksena pudottaa 20 kiloa tai enemmänkin. Pari oli sellaista joilla oli pienempi tavoite. Tämän kerran anti ei ollut kovinkaan hääppöinen. Huomasin, että minun pitäisi kuunnella sitä cd:tä. Siitä voisi olla jopa jotain hyötyä tässä prosessissa. Jos vain löytäisin aikaa sille. Huomenna kun on opettajan kokous ja keskiviikkona laulutunti. Täytyy katsoa menenkö laulutunnille, jos olo on tällainen. En kyllä malttaisi olla näkemättä MIrkaa joululoman jälkeen. Häntä varmasti kiinnostaa mun laihdutusoperaatio. Ja on minulla hänelle uutisiakin. Tero on nyt alkanut myötnyä meidän naimisiinmenolle. Vielä hän äsken silti epäili, että onko meillä varaa. Jaa, sitä en tiedä itsekään. Paikka pitäisi varata. Sain tänään tarjouksen Koskenranta-nimisestä paikasta, joka on nimensä mukaisesti kosken rannalla, Viikissä. Hinnat olivat 10-tonnin tienoilla, joten se ei ole meidän paikkamme, vaikka olisi ollutkin aika upea. Mä näen jo juhlamme Käpylässä. Kunhan tuo Tero vain sanoisi, että varaa vaan. Täytyy kysyä kohta uudestaan. Huomenna olisi vain kiva päivä varata paikka - 11.01.11. Hääpäivä olisi sitten 01.10.11. Mä leikittelen tällä numeroajatuksella joka päivä.

Tapaamisen jälkeen kävin Kampin K-marketissa ostamassa kissoille ja koiralle ruokaa ja itselleni vissyä ja sitruunan. Sitruunaa laittaisin juomaveteen. Se kuulema auttaa veden alassaamisessa. Houkutuksia oli ihan liikaa. Voi sitä ruoan määrää!! Karkkihyllynkin ohi kuljin mieli tyhjänä mielihaluista. Pystyin katsomaan niitä kriittisesti. Mutta tämä on vasta ensimmäinen päivä dieetillä. Täysivauhtia voisi "pahimmillaan" kestää 10 viikkoa. Jos mä kestäisin vaikka 4 viikkoa, voisin nostaa itselleni hattua. En ole kyennyt pitämään edes karkkilakkoa vaikka olen joskus itselleni niin luvannut. Tero vannotti minua pitämään itselläni karkkipäivän joku aika sitten. Se taisi sujua ehkä kaksi viikkoa. Sitten rupesin rikkomaan sääntöä. Söin karkkia muinakin päivinä, mutta torstaisin söin karkkia luvan kanssa, enkä kertonut Terolle lipsumisestani, paitsi sitten myöhemmin. Hän sanoi juuri viime viikolla, että minulla on addiktio. Se on totta. Olen sokeririippuvainen. On minulla ollut addiktioita ennenkin, mutta niistä voin kertoa paremmin sitten joku toinen kerta.

Iltaruoaksi parsakeitto ja lenkki koiran kanssa. Tuli kylläinen olo. Pelkään, että vatsani reagoi ei-toivotunlaisesti uuteen ruokavalioon. Jauheet ovat maitopohjaisia ja voivat vetää pötsin kuralle... Terveyskonsultti suositteli jotain kuituvalmistetta, mutten halunnut ostaa sitä silloin kun ostin ekaa ruokasatsia. Ehkä se tulee tarpeeseen tällä viikolla. No, sitten ostan sen phylliumin.

Viimeisiä päiviä viedään. Kahden ja puolen viikon loma on lopuillaan. Maanantaina pitää olla töissä puoli kahdeksan ja jotenkin pitää jaksaa ensimmäiseen "pussiin" aamukahvin voimalla. Voi mennä jokunen päivä, ennenkuin sopiva rytmi ruokailuihin löytyy. Olen lukenut joitain keskustelupalstoja, mitä en ole normaalisti tehnyt ollenkaan, koska ihmiset provosoituvat muiden kirjoitteluista ja kinastelevat... Mutta halusin tietää, mitä mieltä ihmiset ylipäätään ovat esimerkiksi juuri tästä Xtravaganzasta ja minkälaisia määriä he ovat laihduttaneet. Pääosin mielipiteet olivat positiivisia ja painonpudotukset ovat olleet kohtalaisen isoja. Kyllähän se kannustaa tällaisen ihmisen, joka ei ole laihduttamista varsinaisesti "harrastanut" aiemmi, kokeilemaan myös.

Ilmeisesti paikkakuntien ja kurssipaikkojen välillä oli joitain eroavaisuuksia mm. sääntöjen suhteen, eli saako juoda vissyjä yms. Minä olen ymmärtänyt, että saamme juoda vissyjä ja makuvesiä. Etenkin vissyä sen natriumpitoisuuden vuoksi. Vettä suositeltiin juotavan päivän aikana vähintään kolme litraa. Siitäkin on ollut eri suosituksia. Kyllähän siinä pitää olla maalaisjärkeä, ettei mene juomaan vettä kohtuuttomia määriä. Kahvia ja teetä sai juoda normaalisti, mikä on hyvä. Itse pidän teestä ja nyt voin alkaa kokeilemaan eri teelaatuja. Olen rooibos-fani. Mutta toisena tulee vihreä chai-tee.

Kun mietin laihtumistani vähän pidemmälle, niin tässä ehkäpä ärsyttävintä on se, että joudun ostamaan uusia vaatteita. Vaatteiden ostaminen tulee kyllä laihempana olemaan helpompaa kuin mitä se nykyisin on, mutta ei se halpaa ole. Ensimmäisenä tulee ostolistalle uudet housut. Tai ehkä sijoitankin ensin vöihin, joilla pitää vanhat housut ylhäällä. Täytyy tinkiä vanhojen vaatteiden istuvuudesta. Tosin eivät ne istu nytkään aina, mutta istuvatko/sopivatko sitten paremmin, kun kilot ovat karisseet? Alkaa varmaan surettamaan joidenkin lempivaatteiden kohdalla, mutta sen näkee sitten.. Niin milloin? Kenties menen asioiden edelle. Ehkä täytyy pysyttäytyä akuuteimmissa ongelmissa. Kävin juuri kaupassa hakemassa sixpackin olutta ja sipsiä. Ihan kuin olisin valmistautumassa ydinsotaan. Kerään rasvavarastoja täyteen. Ei se paras ideani, mutta tää on jokin suojamekanismi. Ruoka on aina ollut lohdutukseni ja suojani ahdistuksen varalta. Nyt ahdistukseni koskee ensisijaisesti ruokaa ja siitä hetkellisesti luopumista. Jollakin psykoanalyytikolla olisi varmasti paljonkin sanomista.

Liityin sitten viime viikolla Xtravaganzan laihdutusryhmään. Siis ylipäätään aloitin ensimmäistä kertaa tietoisen laihduttamisen. Eilen kävin mittauttamassa rasva-arvoni ja painoindeksini, ja ne olivat järkyttävät. Pelkästään lantion ympärysmitta masentaa minut täysin. Se lähentelee jo kaivonkannen ympärysmittaa. Ruokahaluni onkin jo pitkään ollut kuin pohjaton kaivo.

Välillä olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, mutta niskanikin jo miltei kadonnut ja tilalle kasvanut kyhmy. Se päivä tuskin on kaukana kun käsivarsiini alkaa kasvaa mustaa karvaa ja alan kulkemaan onnahdellen ja murahtelemaan epämääräisesti...

Eniten pelottaa kuitenkin se, että maanantaina ruokavalioni koostuu ainoastaan pusseihin pakatuista jauheista, jotka sekoitetaan veteen. Voin unohtaa pureskelemisen noin kahdeksi kuukaudeksi. Tämä tosiasia on vaikein niellä.