Hei.

Kolmas päivä kääntymässä iltaan.

On ollut todellakin koetteleva alkuviikko. En muista milloin olisi ollut vastaavanlaista. Töiden aloitus on ollut rankka. Mielelläni olisin jäänyt jatkamaan lomaa ja laiskottelua, johon vaan sopi toivoa katkaisua. Aamuvuoro on vielä pahin, kun töissä pitää olla 7.30, mikä tarkoittaa ennen klo 5 heräämistä, riippuen tietenkin siitä täytyykö käydä suihkussa vai ei. Ja koira pitää aina viedä. Ensiviikolla toivottavasti hellittää. Silloin mulla on välivuoro.

Tässä on vielä flunssa päällä. Eilen röörit oli täynnään räkää niin, että pää oli räjähtää. Sitten vielä viimeinen työnohjauskerta ja opettajankokous. Nukkumaan pääsin vasta puoli 12. Dieetin takia en saa helposti unta. Keittodieetti vaikuttaa unentarpeeseen niin, että se vähenee. En huomaa, että olisin mitenkään pirteämpi ainakaan toistaiseksi, mutta olo flunssaa lukuunottamatta on ihan kohtuullinen.

Tänään olin erityisen väsynyt. Eilinen myöhään venynyt kokous verotti voimia, enkä ollut ainut joka oli väsynyt. Harjoittelijammekin oli kuin nukkuneen rukous, vaikkei ollut edes kokouksessa. Se oli täysin itseaiheutettua.

Yritin laittaa lounasta - hirssipuuroa. Katsoin että nestettä on paljon, joten lisäsin aina vaan hirssiä. Loppujen lopuksi puuro oli niin jymäkkää, ettei sitä saanut kauhasta irti. Mehukeitosta tuli taas laihemmanlaista, joten molemmat kompensoivat toisiaan. lapset näyttivät tykkäävän. Puuroa jäi melkein kolmasosa kattilasta, joten yritin välipalaksi tehdä lopusta puurosta rieskoja. Tuolla olen joutunut tai saanut toteuttamaan luovuuttani keittiössä. No, en viitsi edes kertoa eilisistä ohra-kasvispihveistä, joissa ei ollut kananmunaa, vaikka ohje niin neuvoikin. Itsehän en tiedä miltä sapuskani maistuvat, koska vedän noita keittoja. Olen nyt syönyt kaikkia ruokasia keittoja, joita on valittavissa. Vihanneskeittoa, parsakeittoa, sienikeittoa ja kanakeittoa (joka maistuu sienikeitolle, sienikeitto maistuu oikeasti sienelle). Makeista keitoista en ole oikeastaan pitänyt yhdestäkään, paitsi siitä mustikasta. Eilen juomani suklaakeitto oli liian suolainen..

Juon liian vähän. Päätä särkee sen takia, mutta en ehdi töissä juoda samalla kun teen ruokaa. Päivät ovat niin hektisiä. Tänään oli vielä palaveri yhden lapsen vanhempien ja erityislastentarhanopettajan kanssa. Se oli melko stressaava keskustelu. Minä olen ikäänkuin jo nostanut käteni ilmaan tässä tapauksessa. En jaksa pilata kevättäni ajattelemalla tätä ongelmaa, vaikka se saattaa koitua mahdollisesti minunkin ongelmakseni..No, siitä vaikka myöhemmin. Syksy oli jo niin raskas, niin toivon että kevät toisi vähän voimaa.

Vaikka vaikka...onhan tässä tämä talvi vielä elettävänä. Juu-u, kiva talvi onkin. On on. Lunta on tullut, kyllä. Ja se on kivaa, todellakin. Mutta sitten sää teki tepposet tossa viime viikon lopulla ja meni kääntymään plussan puolelle. Sunnuntai kahlattiin loskassa. Eikä se mitään, sää kylmeni ja jäädytti loskan kivaksi jääkerrokseksi. Tämä totisesti yllätti kaikki - eikö niin, kukaan ei arvannut... Sitten kääriydyttiin epätoivoon ja masennukseen, eikä voitu heittää sitä pirun hiekkaa sinne jalkakäytäville, jotta kansalaiset saisivat kävellä pelkäämättä eteen-, sivulle- tai taaksepäin kaatumista. Eilen kuulema kympin uutisissa annettiin ohjeita, miten kaatua turvallisesti. Tulee mieleen jokin vanha mainosfilmi, jossa opetettiin ihmisiä suojautumaan ydinlaskeumalta: Kyyristy, Suojaudu. Mutta raivo iskee, kun seisoo tuolla pihalla ja edessä ja takana on hiekoittamatonta jääkenttää ja koira vetää hihnassa. Jokainen askel voi olla viimeinen. Tekee mieli huutaa, että PERKELE!!!! Tänään satoi nuoskalunta jään päälle. JEE. Siinä pystyi jotenkuten kävelemään. Mutta mätkähdinpä silti polvilleni töistä kävellessäni. Kolmas kerta tänä talvena. Kerran Kaivokadulla, toisen kerran tossa lähellä ja nyt tänään. Ei sattunut pahemmin, mutta ärsyttäähän se aina. Mulla ärsytyskynnys on nyt toooosi matala.

Mutta voiko olla totta: painoa on pudonnut jo parisen kiloa. Perjantaina painoin vielä 95 ja jotain ja äskettäin kun kävin vaa'alla paino oli 92 kilon lukemissa. Hyvä hyvä. Kiusauksia on ollut. Tuolla kaapissa, itseasiassa noin metrin päässä minusta on sipsipussi. Olen unelmoinut yhdestä sipsistä koko päivän. Tai pala suklaatakin olisi pelastus. Tuntuu rikolliselta, jos pureskelen purkkaa tai kun aamulla otin kurkkupastillin, kun piti rauhoittua aamuluistelun jälkeen...Pelkäsin koko päivän, että koira on paskantanut sisään, koska en huomannut että se olisi tehnyt paskoja ulos. Oli aikamoinen kiire ja tuolla ulkona liikkuminen oli niin kovin vaikeaa. Mukavat adrenaliinit saa siinä heti aamusesta päälle. Koira ei kuitenkaan ollut paskantanut sisään. Hyvä koira. Vein sen kunnon lenkille Kumpulan puistoon. Mentiin bussilla. Sofi on tainnut olla kolme kertaa aiemmin bussissa ja aina pelännyt sinne menemistä, mutta tänään se vohveli meni sinne ihan itse, ilman avustusta. On se niin hieno tyttö.

Kuuntelin myös xtravaganzan levyä. Siinä oli rentoutumisharjoitus, jota mun pitää nyt kuunnella vähintään 10 kertaa tai enintään 3 viikkoa. Se taustamusakki on raivostuttavaa, mutta yritän olla välittämättä siitä ja kuunnella naisen ääntä. Mietin minkälainen nainen se voi olla, joka lukee rau-hal-li-ses-ti ja hi--taa--sti ja tarkasti artikuloiden ohjeita laihdutuscd:lle..