Viimeisiä päiviä viedään. Kahden ja puolen viikon loma on lopuillaan. Maanantaina pitää olla töissä puoli kahdeksan ja jotenkin pitää jaksaa ensimmäiseen "pussiin" aamukahvin voimalla. Voi mennä jokunen päivä, ennenkuin sopiva rytmi ruokailuihin löytyy. Olen lukenut joitain keskustelupalstoja, mitä en ole normaalisti tehnyt ollenkaan, koska ihmiset provosoituvat muiden kirjoitteluista ja kinastelevat... Mutta halusin tietää, mitä mieltä ihmiset ylipäätään ovat esimerkiksi juuri tästä Xtravaganzasta ja minkälaisia määriä he ovat laihduttaneet. Pääosin mielipiteet olivat positiivisia ja painonpudotukset ovat olleet kohtalaisen isoja. Kyllähän se kannustaa tällaisen ihmisen, joka ei ole laihduttamista varsinaisesti "harrastanut" aiemmi, kokeilemaan myös.

Ilmeisesti paikkakuntien ja kurssipaikkojen välillä oli joitain eroavaisuuksia mm. sääntöjen suhteen, eli saako juoda vissyjä yms. Minä olen ymmärtänyt, että saamme juoda vissyjä ja makuvesiä. Etenkin vissyä sen natriumpitoisuuden vuoksi. Vettä suositeltiin juotavan päivän aikana vähintään kolme litraa. Siitäkin on ollut eri suosituksia. Kyllähän siinä pitää olla maalaisjärkeä, ettei mene juomaan vettä kohtuuttomia määriä. Kahvia ja teetä sai juoda normaalisti, mikä on hyvä. Itse pidän teestä ja nyt voin alkaa kokeilemaan eri teelaatuja. Olen rooibos-fani. Mutta toisena tulee vihreä chai-tee.

Kun mietin laihtumistani vähän pidemmälle, niin tässä ehkäpä ärsyttävintä on se, että joudun ostamaan uusia vaatteita. Vaatteiden ostaminen tulee kyllä laihempana olemaan helpompaa kuin mitä se nykyisin on, mutta ei se halpaa ole. Ensimmäisenä tulee ostolistalle uudet housut. Tai ehkä sijoitankin ensin vöihin, joilla pitää vanhat housut ylhäällä. Täytyy tinkiä vanhojen vaatteiden istuvuudesta. Tosin eivät ne istu nytkään aina, mutta istuvatko/sopivatko sitten paremmin, kun kilot ovat karisseet? Alkaa varmaan surettamaan joidenkin lempivaatteiden kohdalla, mutta sen näkee sitten.. Niin milloin? Kenties menen asioiden edelle. Ehkä täytyy pysyttäytyä akuuteimmissa ongelmissa. Kävin juuri kaupassa hakemassa sixpackin olutta ja sipsiä. Ihan kuin olisin valmistautumassa ydinsotaan. Kerään rasvavarastoja täyteen. Ei se paras ideani, mutta tää on jokin suojamekanismi. Ruoka on aina ollut lohdutukseni ja suojani ahdistuksen varalta. Nyt ahdistukseni koskee ensisijaisesti ruokaa ja siitä hetkellisesti luopumista. Jollakin psykoanalyytikolla olisi varmasti paljonkin sanomista.